Yön pimeinä tunteina

Noh, oikeastaan nyt ei ole ihan vielä yö ja on aika valoisaakin, mutta minun pitäisi nukkua. Olen maannut sängyssäni nyt puoli tuntia ja ajatellut miljoonaa asiaa, mm sitä, että pitäisi jatka bloggaamista. Eli jatkanpa vaikka heti, kun ei untakaan tule.

Kiitollisuuskoulu jatkukoon!

Viime kerran jälkeen on elämääni ilmestynyt roppakaupalla asioita, joista olen kiitollinen. Esimerkiksi se, että synnytin maaliskuussa terveen vauvan, synnytys ja siitä toipuminen menivät sutjakkaasti, vauva nukkuu hyvin ja imetys toimii. Isoveli tykkää pikkutyypistä eikä meillä ole ollenkaan kurjaa, kun mies on töissä. Vaude! Ei ole mitään itsestäänselvyyksiä nämä asiat. Kaiken lisäksi bonusta on se, että uusi tulokas on poika, jolle pystyy kierrättämään kaikki isoveljen vaatteet. Tämä on selvää säästöä!

Yritänpä nyt saada unen päästä kiinni ja kirjoitella tänne useammin. Uusi alku alkakoon!