Aurinko! Kesä! Parveke! Minä en ole varsinaisesti mikään ulkoilmaihminen, ja lastenkin kanssa ulkoilen, kun on ns pakko. Aamuisin minusta on ihanaa istua parvekkeella, siemailla kahvia ja rukoilla ihan rauhassa. Ennen sitä olen tietenkin imettänyt, vaihtanut vaippoja, vaatteita, antanut nokkamukin ja leivänpalan jne. Mutta sitten se ihana oma aika. Vauva köllii lelukaarensa alla ja ihmettelee käsiään, isompi lotraa leluilla vadissa, ja minä saan olla vaan.
Mietiskelen, muistelen, pyydän, ihan vaan juttelen Luojalleni. Olen alkanut viime aikoina rukoillessani puhuttelemaan Jumalaa niin kuin Paavali kirjeissään: Isä Jumala ja Herrani Jeesus Kristus. Se on minulle ihan uutta ja ihmeellistä, en ole tottunut puhuttelemaan näin. Se tuntuu hyvältä, henkilökohtaisemmalta kuin aikaisemmat tapani rukoilla. Muutenkin tuntuu juuri nyt, että on paljon aihetta rukoilla. Suhteeni Jeesukseen tarvitsee paljon apua, se ei ole lainkaan sellainen kuin itse haluaisin, ja luulenpa, että etenkin Jeesus haluaisi siihen runsaasti positiivisia muutoksia. Lisäksi terveyteni ei ole parhaimmillaan, kärsin suolisto- ja paino-ongelmista ja yritän saada apua siihenkin. Haluan todella kokea, mitä tarkoittaa, että "Jeesus on tie, totuus ja elämä". Siihen ei kai auta muu, kuin pyytää, että hän näyttää.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar