Olkoon joulu, juhannus tai uusivuosi, lapsiperheessä on tietty päivärytmi, jota ei parane suuremmin järkyttää. Aamulla herätään aikaisin, välipalat on syötävä tai kiukku iskee, päikkärit on nukuttava, ja iltaunille on mentävä viimeistään yhdeksältä. Juhliin liittyy usein valvominen ja erikoinen ruokarytmi sekä yhdessä chillailu. Lasten pitää saada leikkiä, ja jos olosuhteet tai juhlatila eivät ole siihen sopivat, saa vanhempien chillailu kärsia aika pahasti.
Me tosiaan grillattiin eilen naapureiden kanssa pihalla. Mutta en sanoisi, että se oli kovinkaan rentouttavaa. Se toi lähinnä vaihtelua arkeen, mikä on sekin tärkeää, etenkin aikuisille. Mutta rentoutuminen oli kaukana kun piti varoa, etteivät lapset juokse grilliä kumoon, saavat jotain järkevää syödäkseen - meidän kaksivuotias päätti syödä lähinnä hiekkaa, eivätkä kaada tai revi pöydältä ruokia maahan tai maista vähäsen jokaista persikkaa ja makkaraa kulhossa. Siinä sitten imetettiin viltillä vauvaa, liiskattiin hyttysiä, komennettiin kaksivuotiaita ja yritettiin syödä grillattua maissia samalla kun miettittiin, että milloinkohan ne grillimestarit ehtisi syömään. Mutta tosiaan, ehkä sitä ehtii rentoutumaan sitten viiden vuoden päästä. Tai kymmenen. Nyt saa olla tyytyväinen, kun suoriutuu juhlista yhtenä kappaleena ja ilman suurempia itkuja.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar