Mulle tulee päivittäin tilanteita, joista haluaisin tehdä päivityksen Facebookiin. Mutta en tee. Koska ne liittyvät lapsiin, ja olen jotenkin muuttunut varovaisemmaksi sen suhteen, mitä Faceen laitan. Kun mulla on tosiaan yli 800 "kaveria" siellä. Tämä kaverimäärä saattaa tulevaisuudessa muuttua, sillä suurin osa on erään kansainvälisen uskonnollisen yhteisön jäseniä. Minut ja mieheni erotettiin tänä kesänä siitä yhteisöstä ja julistettiin jopa pannaan vaarallisen väärän opin levittäjinä. Pieni osa, lähinnä yhteisön Suomen jäsenistä poisti minut kaverilistaltaan, mutta edelleen ollaan aika isoissa lukemissa. Eli ei oikein enää tee mieli laittaa sinne estottomasti mitä vaan.
Tässä blogissahan voi olla paljon anonyymimpi, mutta kuitenkin kertoa sen, mitä mieli tekee. Joten täältä pesee.
Eräänä päivänä leikkipuistoon tuli pari Hesarin toimittajaa tekemään lapsiaiheista juttua. Olisivat halunneet kuvata meidän Kaksveetä. Kaksvee pelkää kaikenlaisia koneita ja vekottimia, halusi heti vain "äidin sylkkyyn" ja juttu tehtiinkin toisesta taaperosta, joka vähät välitti siitä, että kuvaajatäti yritti sohia sitä kameran objektiivilla silmään. Jos on noin hieno kamera noin pitkällä objektiivilla, niin eikö olisi varaa pitää vähän hajurakoa kuvattavaansa?
Vauva on täyttänyt jo 7 kuukautta, enkä minä ole vieläkään saanut aikaiseksi aloittaa sen vauvakirjan tekemistä. Noh, vähän oma moka, kun en ostanut valmista kirjaa, johon voi vaan nopeasti täyttää tiedot. En löytänyt juuri sellaista kuin halusin, joten ajattelin tehdä itse. Ihan ite! Sitä päivää odotellessa...
Mutta jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksikin. Ta no, ME olemme miehen kanssa saaneet aikaiseksi, yksin olisi mulla into lopahtanut aika lyhyeen. Nimittäin:
- vaihdoimme huonekalujen järjestystä, mikä johti siihen, että
- vaatekaapit siirtyivät, mikä johti siihen, että
- konmaritimme kaikkien vaatteet (kyllä, mieskin viikkasi paitansa ja housunsa pystyyn!),
- ostimme laatikoita ja laatikonovia vanhaan Ikean kirjahyllyymme,
- siirsimme lasten lelut pois olohuoneesta,
- lahjoitimme 5 huonekalua Fidalle (Kierrätyskeskuksen noutoa olisi saanut odottaa kuukauden)
- ja mies siirteli vielä eilen - meidän muiden ollessa muskarissa - olkkarissa huonekalujen paikkaa, joten nyt on kuin uusi koti!
Vielä pitäisi järjestellä lasten vaatteita kaappiin, ja löytää paikka ylimääräisille kylpypyyhkeille. Meillä on tällä hetkellä liikaa pyyhkeitä, koska pestään aika usein eikä kaikkia tule edes käytettyä. Mutta en uskalla laittaa niitä ylimääräisiä kierrätykseenkään. Kun perheessä on kaksi pientä lasta, niin voidaan olettaa että oksennus- ja muut taudit tulevat aika ajoin vieraaksemme, ja olen ymmärtänyt, että silloin on hyvä, jos on jokunen ylimääräinen lakana ja pyyhe. Joten yrjötautia odotellessa täytyy säilöä pyyhkeet jonnekin järkevään paikkaan, eikä ylitsepursuilevaan pyyhekaappiin.
On muuten IHANAA järjestellä tavaroita ja laittaa paikkoja kuntoon. Tunne oman elämän hallinnasta lisääntyy eksponentiaalisesti. Se saattaa tietenkin olla vain tunne ja elämän hallinta on ihan yhtä kyseenalaista kuin aina ennenkin, mutta ei se mitään. Tunnekin on tärkeä! Jonain päivänä vielä siivoan Facebookinikin, silloin päästään jo aivan uusiin sfääreihin. Voiskohan FB-kaveritkin konmarittaa?
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar