Lukeminen on suuri iloni. On aina ollut, niin kauan kuin muistan. Lapsena äiti välillä pakotti minut pihalle leikkimään muiden kanssa ja saamaan raitista ilmaa. Teininä äiti ei enää voinut pakottaa ja sain lukea sydämeni kyllyydestä, ainakin lomien aikana.
Opiskelut ja työelämä ovat välillä rajustikin rajoittaneet lukuharrastustani. Mutta aina välillä repäisen enkä välitä velvollisuuksista... Kauheinta ja jollain tavalla hauskinta oli gradun kirjoittamisen aikaan, jolloin kulutin monia päiviä lukemalla uudelleen Harry Potter -sarjaa... Se gradu ei sitten saanut kauhean hyvää arvosanaa, mutta läpi meni kuitenkin. Että sillälailla.
Aikakauslehtien lukeminen on minusta kivaa, ja kaikissa odotushuoneissa luenkin ahnaasti ja suurella mielenkiinnolla viisikin vuotta vanhoja juttuja. Mutta lehtien ostaminen on kinkkisempi juttu. Minusta se tuntuu rahan tuhlaukselta, kun lehdet ovat vähän kuin kertakäyttötavaraa. Ja sitäpaitsi inhoan maksaa lehdestä, joka on täynnä mainoksia. Mainoksia, jotka saavat minut voimaan huonosti. Kotivinkki on tällä hetkellä ainut lehti, jossa on omasta mielestäni järkevää luettavaa, vaikka sielläkin melkein joka toinen sivu on mainosta. Sen nappaan ruokakaupasta mukaan aina välillä, kun kiusaus käy ylitsepääsemättömäksi, yleensä kun on joku lehtialennus. Eli minun kulutustottumuksillani yksikään lehtitalo ei pysyisi pystyssä. Anteeksi, toimittajat!
Raamattua pyrin lukemaan säännöllisesti, mutta välillä tuntuu, että se ei avaudu ja motivaatio romahtaa. Silloin auttaa hengelliset kirjat, jotka avaavat Raamatun sanomaa. En tiedä, onko Raamatun lukeminen edes itseisarvo, tärkeämpää on yhteys Jumalaan, hänen sanomansa sisäistäminen ja kääntymyksen tekeminen päivittäisessä elämässä. Mutta toisaalta on tärkeää tietää tarkalleen, mitä Raamatussa sanotaan ja etenkään ei sanota, ettei muiden ihmisten tulkinnat tule ensisijaiseksi tiedonlähteeksi Jumalasta. Siihen ei muuten riitä ainoastaan suomenkielisen tai englanninkielisen käännöksen lukeminen, vaan pitäisi lukea myös tietoteoksia, joissa analysoidaan raamatunaikaista kieltä ja kulttuuria. Siinäkin olisi minulla petraamista.
Tällä hetkellä luen James MacDonaldin kirjaa Lord, Change My Attitude (Before It's Too Late). Kaveri oli lukenut ja suositteli. Minäkin suosittelen lämpimästi! Kirjan kantava ajatus on, että ihminen voi aina, joka tilanteessa valita suhtautumistapansa. Voi valita joko arvostelevan ja negatiivisen tai kiitollisen ja rakastavan suhtautumisen. Tämähän sopii minun kiitollisuuskouluuni kuin nenä päähän!
Aikakauslehtien lukeminen on minusta kivaa, ja kaikissa odotushuoneissa luenkin ahnaasti ja suurella mielenkiinnolla viisikin vuotta vanhoja juttuja. Mutta lehtien ostaminen on kinkkisempi juttu. Minusta se tuntuu rahan tuhlaukselta, kun lehdet ovat vähän kuin kertakäyttötavaraa. Ja sitäpaitsi inhoan maksaa lehdestä, joka on täynnä mainoksia. Mainoksia, jotka saavat minut voimaan huonosti. Kotivinkki on tällä hetkellä ainut lehti, jossa on omasta mielestäni järkevää luettavaa, vaikka sielläkin melkein joka toinen sivu on mainosta. Sen nappaan ruokakaupasta mukaan aina välillä, kun kiusaus käy ylitsepääsemättömäksi, yleensä kun on joku lehtialennus. Eli minun kulutustottumuksillani yksikään lehtitalo ei pysyisi pystyssä. Anteeksi, toimittajat!
Raamattua pyrin lukemaan säännöllisesti, mutta välillä tuntuu, että se ei avaudu ja motivaatio romahtaa. Silloin auttaa hengelliset kirjat, jotka avaavat Raamatun sanomaa. En tiedä, onko Raamatun lukeminen edes itseisarvo, tärkeämpää on yhteys Jumalaan, hänen sanomansa sisäistäminen ja kääntymyksen tekeminen päivittäisessä elämässä. Mutta toisaalta on tärkeää tietää tarkalleen, mitä Raamatussa sanotaan ja etenkään ei sanota, ettei muiden ihmisten tulkinnat tule ensisijaiseksi tiedonlähteeksi Jumalasta. Siihen ei muuten riitä ainoastaan suomenkielisen tai englanninkielisen käännöksen lukeminen, vaan pitäisi lukea myös tietoteoksia, joissa analysoidaan raamatunaikaista kieltä ja kulttuuria. Siinäkin olisi minulla petraamista.
Tällä hetkellä luen James MacDonaldin kirjaa Lord, Change My Attitude (Before It's Too Late). Kaveri oli lukenut ja suositteli. Minäkin suosittelen lämpimästi! Kirjan kantava ajatus on, että ihminen voi aina, joka tilanteessa valita suhtautumistapansa. Voi valita joko arvostelevan ja negatiivisen tai kiitollisen ja rakastavan suhtautumisen. Tämähän sopii minun kiitollisuuskouluuni kuin nenä päähän!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar