Eilen illalla en saanut pitkään aikaan unta, kun keksin, että perustanpa blogin. Aloin sitten siinä pimeässä, miehen tuhistessa vieressä, suunnitella bloginimeä ja aihetta ja koko kantavaa ajatusta. Miksi haluan edes blogata? Miksi en kirjoita vaan päiväkirjaa johonkin kauniiseen vihkoon?
No koska sähköinen päiväkirja on khuulimpi! On kauniimpi ulkomuoto, kuvien käyttö on helppoa ja kivaa, sekä lopuksi, joku kommentoija voi rohkaista ja inspiroida. Interaktiivisuuden mahdollisuuskin lisää mielenkiintoa ja jännittävyyttä asiaan.
Joten tuumasta toimeen. Aamulla puuron ja kahvin jälkeen latasin kännykkääni blogisovelluksen. Koska otan kaikki kuvat kännykälläni, pitää bloggauksenkin sujua samalla laitteella vaivattomasti. Muuten en kuitenkaan jaksa kirjoittaa mitään. Sitäpaitsi miehellä on nykyään etuoikeus ainoaan tietokoneeseemme, kirjoittaahan hän lopputyötään.
Aiheeksi muotoutui yön pimeinä tunteina kiitollisuus. Haluaisin olla paljon kiitollisempi, kuin mitä olen. Haluan keskittyä hyviin asioihin elämässä, vaikka pahat asiat ovat ihan yhtä olemassa. Mutta minähän voin periaatteessa valita, mihin keskityn. Siinä tarvitsen kuitenkin apua. Olen luonteeltani nimittäin pessimisti.
Mutta nyt kiitollinen sellainen. Päivä kerrallaan.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar