Kesä, loma ja Pohjanmaa. Ja hyttyset! Esikoinen on ihan paukamia täynnä, kun "huttuset" ovat pistelleet. Se on jotenkin hauska kuva elämästä muutenkin; harvoin on kaikki täydellisen hyvin. Jos on lämmin kesä, niin on ainakin ne hyttyset, jotka muistuttaa siitä, ettei vielä olla taivaassa. No ja talvella on sitten kaikkea muuta hankalaa, muttei sentään hyttysiä.Mulla on jotenkin omituinen olo henkisesti. Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, lapset ovat terveitä, mitä nyt isommalla on pieni silmätulehdus ja ollaan käyty kaksi kertaa lääkärissäkin. Mutta ei taida olla mitään vakavaa, joten aika ja silmätipat parantaa. Meillä on loma, saadaan nähdä kavereita ja sukulaisia. Auto toimii, voidaan rullailla pitkin Suomea.
Hengellisesti on sen sijaan levottomat ajat. Yritän luoda sellaista suhdetta Jeesukseen, mikä olisi ikuinen ja miellyttäisi meitä molempia, ei vain uskonnollista egoani. Uskonnolisuudesta luopuminen on vaikeaa, olen harjoittanut itseäni siihen surimman osan elämääni, yli 26 vuotta. Kirkosta, seurakunnasta, seurakuntatoiminnasta on tullut herrani, enkä ole tutustunut Herraani kuin kuulopuheista ja kaukaa. Mutta nyt haluan tuntea Hänet, en vain tietää hänestä. Lykkyä tykö minulle!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar